Takaisin Suomessa

Jaahas, meinasi ihan jäädä tämä viimeinen tarina kirjoittamatta, kun täällä jouluhässäkkä ja vuoden alkaminen vei kaiken huomion. Suomeen on siis onnellisesti palattu, tarkemmin ottaen palaaminen tapahtui suunnitellusti maanantaina 16.12. viime vuoden puolella.

Paluumatkasta ei dramatiikkaa puuttunut... Ensimmäinen lentoni lähti siis Gainesvillesta heti kuuden jälkeen aamulla. Sain kämppikseltäni kyydin kentälle, joka olikin oikein mukavasti tehty häneltä. :) Luovutin pakkaamisen suhteen jo edellisenä iltana, enkä yrittänytkään mahtua 50 lb:n rajaan ruumaan menevässä matkatavarassa. Huolehdin vain, että painoa oli alle 70 lb, joka oli ehdoton rajoitus että sen painavampia laukkuja ei lennolle oteta, ja varauduin henkisesti ylipainomaksuihin. Laukkuni painoikin sitten tyylikkäät 69,9 lb... Virkailija kysyi, onko minulla ensimmäisen luokan lippua ja ilmoitti sitten että noin painavan matkatavaran saa maksutta vain ykkösluokan lipulla. Ilmoitin hänelle yhtä ystävällisesti, että olen asiasta tietoinen, mutta kun ei vaan mahtunut. Virkailija sitten huokaisi, lätkäisi laukkuuni tarrat ja tähän päivään mennessä ei ole niistä ylipainomaksuista mitään kuulunut, eli selvisin sitten ilman niitä ilmeisesti.

Lento saapui Miamiin hyvissä ajoin, kahdeksan maissa aamulla, ja edessä oli vajaa neljä tuntia lentokenttähengailua (seuraavan lennon New Yorkiin piti lähteä 11.45). Tai niinhän luulin... Olin portilla hyvissä ajoin yhdentoista aikoihin ja puoli kahdeltatoista konetta alettiin täyttää. Ensimmäisen luokan ja muut priority-matkustajat olivat ehtineet jo koneeseen, kunnes heidät pyydettiin takaisin, koska koneen ovi oli rikki. Tässä maissa kello oli ehkä 11.45. Sen jälkeen alkoikin koneen lähtöajan lykkäys aina vartilla, kunnes ehkä 12.45 ilmoitettiin, että ovi on nyt korjattu mutta koneessa on "some maintenance problems". Yhden jälkeen kuulin virkailijan kertovan jollekin toiselle matkustajille, että mitään tietoa koneen lähtöajasta ei ole, ja siirtoa toiselle lennolle voi yrittää. Koska oma lentoni lähti Nykistä 17.45 ja arvioitu lentoaika Miami-New York oli kolmisen tuntia, tuo vaihtoaika alkoi käydä vähän ahtaaksi, ja lähdinkin American Airlinesin Reebooking Centeriin kokeilemaan, josko saisin siirron jollekin toiselle lennolle. Pääsin tiskille vähän ennen puolta kahta, josta minulle kerrottiin että alkuperäiselle lennolle on saatu uusi kone, ja uusi lähtöaika on klo 14 toiselta puolelta kenttää. MITÄ? Kukaan ei sitten tästä viitsinyt mainita siellä alkuperäisellä portilla, luulisi että se olisi ollut tiedossa jo varttia aikaisemmin...

No, ehdin kuitenkin uudelle portille ihan hyvissä ajoin, olin siellä noin 13.35. Portin edessä odotti hirveä jono, koska kaikki matkustajat täytyi buukata uusille paikoille eri konetyypin vuoksi. Ja olin tässä jonossa tietenkin viimeinen, koska olin väärällä puolella kenttää siinä vaiheessa kun tieto uudesta koneesta ja portista tuli... Jono kulki niin hitaasti että oli aika selvää, ettei kahdelta päästä ilmaan. Tiskillä valittelin tiukasta vaihtoajasta Nykissä ja sainkin siirron koneen etuosaan paremmille paikoille (ei sentään business-luokkaan tällä kertaa :)). Kaikki matkustajat olivat koneessa sisällä n. 14.30, jolloin kuulin lentoemännän sanovan, että vielä kolme matkustajaa tulossa. Näitä kolmea matkustajaa ei ikinä kuulunut: ketään ei tullut ovesta sisään klo 14.30 ja 15 välisenä aikana, kunnes ovi vihdoin suljettiin. Tässä vaiheessa haluan huomauttaa aikataulusta, että kello oli siis kolme, aikaa seuraavan lentoni lähtöön 2 h 45 min ja arvioitu lentoaika kolme tuntia. Alkoi olla hieman jännittyneet tunnelmat siinä vaiheessa... N. klo 15.15 oltiin ilmassa ja silloin kapteeni kuulutti arvioiduksi lentoajaksi 2 h 8 min. Jipii, toivoa siis oli! Samassa koneessa istuvalta suomalaiselta, joka lensi samaa yhteyttä usein, kuulin että Finnairin kone Nykissä lähtee ihan viereiseltä portilta. Jännitys tiivistyy...

JFK:lle laskeuduttiin noin 17.30 ja portilla oltiin 17.35. Poistuessani AA:n koneessa näin viereisessä portissa kiinni ison Finnairin koneen ja voi sitä helpotusta! Ehkäpä kone odotteli meitä vaihtolennolta, kyse kun oli saman allianssin matkustajista, tosin boarding oli vielä kesken kun siihen portille saavuimme. Siis loppu hyvin kaikki hyvin! Lentomatkan katselin leffoja ja nukuin - vaikka kone lähti lopulta melkein tunnin myöhässä JFK:lta, oltiin Helsinki-Vantaalla kuitenkin ihan aikataulussa, kun Atlantin yllä puhalsivat niin suotuisat tuulet. Vihdoin siis maanantaiaamuna saavuin Helsinkiin. Yksi takaisku reissuun vielä mahtui: se megapainava pakaasini jäi jälkeen ilmeisesti JFK:lla eikä siis koskaan saapunut matkatavarakaruselliin. No, onni onnettomuudessa oli se että tarvitsi marssia tullin läpi pelkän käsimatkatavaran kanssa, nimittäin saattaa olla että vähän rajoilla oltiin tuossa tuontirajoituksessa... ;) Matkalaukkuni saapui seuraavan päivän aamulennolla ja tuotiin Finnairin puolesta suoraan kotiin. JEAH! Mission accomplished. :) Jet lagistakin selvisin ihan minimaalisella kärsimyksellä, joten loppujen lopuksi Suomeen paluu sujui melko jouhevasti.

Rita ja Selma joulutunnelmissa.

Summa summarum: vaihto oli hieno kokemus, joka tosin hujahti ohi niin nopeasti, ettei sitä ehtinyt tajutakaan. Aloin nauttia kunnolla vasta viimeisen kuukauden aikana, ja olisi ehkä alussa kannattanut käydä enemmän kaikkialla (= ulkona), jotta olisi tutustunut enemmän uusiin ihmisiin. Lähdin kyllä matkaan tämä nakutettuna takaraivoon, muiden vinkeistä viisastuneena, mutta olin ekat viikot ehkä niin alkushokissa, että kaikki tuntui liian vaikealta. Toisaalta, en ole koskaan ollut sellainen tyyppi että "tunnen kaikki", ja baareillessa solmitut tuttavuudet jäävät usein aika pintapuolisiksi. Matkalta jäi kuitenkin käteen monta rakasta ystävää, jotka toivon näkeväni vielä uudelleen. Ja eiköhän sinne Yhdysvaltoihinkin tule vielä suunnattua joskus... :)

Savonlinnan joulueleganssia.

Jos tätä lukee joku, joka ei jatkosuunnitelmistani ole selvillä (jota epäilen :D), niin tässä niitä tulee: kevään keskityn täysillä opiskeluun ja yritän saada maisterikurssit kasaan yhtä lukuunottamatta, joka jää syksylle. Toukokuun alussa olisi tarkoitus aloittaa gradun tekeminen viime kesän kesätyöpaikassa, tosin seminaarin aloitin jo eilen ja tarkat tutkimussuunnitelmat olisi laadittava ja mahdollisesti aineistot kerättävä jo mieluusti ennen toukokuuta, jottei kesällä tule kiire. Gradun kirjoittamisen jälkeen saataisiin toivottavasti solmittua minulle ihan oikea työsopimus ja tarkoitus olisi valmistua kauppatieteiden maisteriksi viimeistään joulukuussa, toivottavasti jo aikaisemmin. Siis ihan vauhdikas on tämäkin vuosi! :) Kiitos seurasta ja jos suunnittelet vaihtoon lähtöä niin iso peukku sille, kyllä kannattaa!

Vähän vikan päivän fiiliksiä

Elokuussa tuntui ettei tämä hetki tule koskaan - nyt tuntuu, että se tuli ihan hirveän nopeasti. Istuskelen viimeistä päivää kotosalla, huomenna on lähtö edessä aikaisin aamulla, lento lähtee klo 6.20. Eilen illalla ihan tosissaan iski se, että olen oikeasti lähdössä täältä, kun hyvästelin viimeisen kaverini illallisen jälkeen. Viime viikoilla en ole oikein vielä tajunnut, että lähtö on ihan todella edessä. Eilen kun sen tajusin, niin kyllähän tässä aika haikeat fiilikset tuli. Niitä ihmisiä, jotka olen täällä tavannut, voin toki tavata uudestaan, mutta tätä samaa tunnelmaa ei voi tavoittaa, siihen kun liittyy muutakin kuin ihmiset.

Toisaalta olen kyllä todella onnellinen, että pääsen takaisin Suomeen rakkaiden ihmisten (ja koirien!) luokse vihdoinkin. Joulukin on niin lähellä ja minulle se on ennen kaikkea perhejuhla. Monet vaihtarikavereista viettää joulun ja uuden vuoden matkustellen täällä - toki siinä on näppärästi vapaata ja taukoa opinnoista, mutta itse en oikein voisi kuvitella tekeväni niin. Minulle on niin tärkeää päästä lähimmäisten pariin joulunaikaan.

Yhteenvetona todettakoon, että lähteminen vaihtoon ei kaduta. :) Sain hienoja, uusia kokemuksia ja tapasin kiinnostavia ja mukavia ihmisiä, ja sain muutaman ystävänkin, jotka toivottavasti vielä tapaan uudestaan. Pahimman kulttuurishokin voittamiseen meni ehkä pari kuukautta - sinänsä vähän harmi, koska alkuajoista ei oikein voinut täysillä nauttia, kun olin niin poissa tolaltani. Nyt kun täältä pitää lähteä, niin harmittaa siinä mielessä, että vasta sain itseni tasapainoon uudessa ympäristössä ja aloin nauttia olostani.

Nyt pitää alkaa pakkailemaan viimeisiä tavaroita ja siivoamaan kämppää. Laukut pursuilee, vaikka olen kiitettävän määrän tavaraa vienyt kierrätykseen ja heittänyt pois... Voi olla että tämä jää tämän blogin viimeiseksi kirjoitukseksi, mutta otan tavoitteeksi kirjoittaa vielä yhden jutun, kunhan olen Suomeen asti selvinnyt. :)

Toisen periodin kurssit

Tässä yhteenvetoa toisen periodin kursseista. Kuvituksena otoksia sunnuntailta, kun jouduin kävelemään Houhg Halliin (n. 6 kilometriä). Ensimmäinen kuva on tästä Lexingtonin ympäristöstä, loput ovat kampukselta. En tajunnut, ettei bussit kulje aamulla ennen kymmentä ja viimeinen tapaaminen ryhmän kanssa oli sovittu klo 9.45. Tosin mikäs siinä kävellessä lämpimässä säässä - viimeinen viikko on ollut säiden puolesta ehkä parasta aikaa täällä, kun ilma on kuivaa ja lämpöä on 26-28 astetta. Illat ja yötkin ovat olleet niin lämpimiä, että ilman pitkähihaista on pärjännyt. :) Tässä vielä kuva aiheeseen liittyen http://imgur.com/DPuvIGM.

Tässä toisessa moduulissa lukujärjestyksessä oli tosiaan vain kaksi kurssia, koska suoritin neljä kurssia ensimmäisessä moduulissa. Itselleni tällainen etupainoinen tahti sopi oikein hyvin, suurin osa vaihtareista suoritti kuitenkin 3+3 kurssia jakaen ne tasaisesti kahteen moduuliin. Oli kiva rentoilla ja matkustella huolettomasti tällä toisella puoliskolla ja on se kiva nytkin, kun tentit on tänään ohi (jäljellä enää yksi online exam, jonka tekemisen aloitan varmaan tämän kirjoituksen jälkeen) ja saa rauhassa valmistautua lähtöön. Yhdellä kaverillani on tällä viikolla vielä kolme tenttiä ja toisella viimeinen tentti on vasta torstai-iltana klo 20-22...

Tästä rakennuksesta löytyy mm. yliopiston kirjakauppa ja food court

Kurssit jotka kävin tässä moduulissa olivat nimeltään Doing Business in Asia ja Managerial Quantitative Analysis 2. Doing Business in Asia oli mielestäni mielenkiintoinen kurssi, mutta tasoltaan ei kovin vaativa. Kurssin suorituksiin kuului ryhmässä tehtävä case-analyysi, josta pidettiin sekä presentaatio että laadittiin kirjallinen raportti. Homma sujui suhteellisen kivuttomasti, tosin yksi ryhmästämme oli vähän suurpiirteisempi aikatauluiltaan eikä mm. ilmestynyt paikalle kaikkiin ryhmätapaamisiin. Ryhmäpainostuksella saatiin häneltäkin kuitenkin tarvittava panos yhteisiin hommiin. :) Lisäksi kurssiin kuului itsenäisesti laadittava discussion paper, jonka aiheen sai vapaasti valita (se piti hyväksyttää opettajalla) sekä online exam, jossa on ilmeisesti n. 60-70 monivalintakysymystä. Materiaalina kurssilla oli kurssikirja, jonka hankin koska aihe oli kiinnostava. Ikävä kyllä kirja oli aika puuduttava ja olin siihen vähän pettynyt. Lisäksi materiaaleihin kuului casekirja, jonka hankimme ryhmälle yhteiseksi - tämä toimi ihan hyvin. Kurssin luennot olivat iltaisin klo 18-20, joka aiheutti sen että suurin osa opiskelijoista oli luennoilla täysin omissa maailmoissaan ja keskittyi lähinnä läppäriin ja puhelimeen - jopa muiden opiskelijoiden case-esitysten aikana...

Managerial Quantitative Analysis 2 -kurssin pakollisiin esitietovaatimuksiin kuului Managerial Quantitative Analysis 1 -kurssi, jonka kävin ensimmäisessä moduulissa. En voi ymmärtää, minkä vuoksi se oli vaatimuksena, sillä näillä kursseilla oli mielestäni yhteistä tasan se että kyse on kvantitatiivisista taidoista... Tällä kurssilla oli jonkin verran jo minulle ennestään tuttuja aiheita, mutta yksi kurssin aiheista (time series analysis) kiinnosti minua ja koska jouduin jättämään sitä käsittelevän kurssin pois Aallossa, niin ajattelin kuitenkin sitten ottaa tämän kurssin. Ikävä kyllä professori pudotti tämän aiheen kurssilta, kun hänestä alkoi tuntua, että materiaalia on liikaa, jota en voi ymmärtää ollenkaan... Tämä oli ehdottomasti helpoin UF:ssa käymistäni kursseista. Aiheiden osittainen tuttuus varmasti selittää osan, mutta kaiken kaikkiaan aihepiiri oli todella suppea (käsittelimme kurssilla kolme (!) lyhyttä kappaletta yhdestä kirjasta). Kurssin aiheita olivat mm. decision analysis, queing theory ja simulation. Paras ja hyödyllisin osa kurssista oli ehdottomasti simulaatioharjoitukset. Kurssi suoritettiin kahdella välikokeella (toinen käsitteli yhden kappaleen kurssikirjasta ja oli open book exam...) sekä kolmella ryhmätehtävällä, jotka olivat helppoja ja lyhyitä. Jos siis kvantitatiivinen puoli taipuu yhtään ja etsit helppoa kurssia UF:sta, niin tässäpä sellainen. Itselleni tästä ei jäänyt valitettavasti hirveästi käteen uusia Excel-simulointitaitoja lukuunottamatta.

Graduate Business Schoolin rakennus Hough Hall

Tällä vikalla viikolla ohjelmassa pakkaamista (tulee olemaan epätoivoista...) ja kavereiden hyvästelyä. Lisäksi yritän sisäistää sen hämmentävän asian, että viikon päästä olen takaisin Suomessa. Olen tätä toitottanut ehkä noin sata kertaa, mutta aika on kulunut todella nopeasti. Kivaa on ollut, mutta ihanaa on palata takaisin Suomeen. :)

Kuulumisia

Thanksgiving tuli ja meni - se sujui oikein kivoissa merkeissä saksalaisen ystäväni mukavassa seurassa. :) Viime päivinä on ollut oikein erinomainen sää ja jo kiitospäivänä aurinko paistoi kuten kuvasta näkyy, ilma oli silloin vielä tosin vähän viileä. Nyt on kuitenkin pari päivää nautittu päälle parinkymmenen asteen lämpötiloista ja lämpimän sään pitäisi jatkua ainakin tämän viikon ajan, eipä ole valittamista, että tässä ennen paluuta vielä saa pienen D-vitamiiniannoksen!

Mutta vielä takaisin siihen kiitospäivään ja viime viikkoon. Kuten mainittua, myin viime viikolla pyöräni, joten piti kävellä kaverini asunnolle tuohon muutaman kilometrin päähän. Kaikki opiskelija-asuntolat oli Thanksgiving breakin vuoksi kuolemanhiljaisia ja saatiinkin koko kämppä ja keittiö omaan käyttöön. Joka olikin hyvä, sen verran runsaan lounaan oli kaverini meille suunnitellut. Kokattiin kanaa (koska kalkkunaa ei löytynyt :)), perunamuusia, parsakaalia, stuffingia (eli kalkkunan täytettä, joka on käytännössä leipäkuutioita ja mausteita, jotka sekoitetaan kuumaan veteen - kuulostaa oudolta, mutta on ihan hyvää), bataattia sekä gravya (kastiketta kalkkunalle tai tässä tapauksessa kanalle). Jälkiruoaksi paistettiin maailman PARAS omenapiirakka, joka oli kumma kyllä valmispakaste. Jos suuntaat jenkkeihin niin Mrs. Smith's Flaky Crust Apple Pie on must ja tietysti vaniljajäätelön kanssa! Kiitospäivän lounas oli siis erinomainen.

Iltapäivällä olikin sitten tiedossa vähän erilaista ohjelmaa. Suurin osa kaupoista on ottanut tavaksi aloittaa Black Friday -tarjouksensa avaamalla kauppansa jo kiitospäivän iltana - vähän surullista siinä mielessä, että tärkeän perhejuhlan iltaa sitten monet shoppailijat (puhumattakaan kauppojen työntekijöistä...) viettää metsästäen parhaita tarjouksia... Eurooppalaisina Thanksgiving ei meille kuitenkaan niin tärkeä ollut, joten lähdettiin illaksi pienelle kauppakierrokselle (ja sortamaan niitä työntekijöitä, sori...). Ensimmäisenä suunnattiin BestBuyhin, josta ostin äitini tilaaman iPadin, joka irtosi melko kohtuulliseen 300 dollarin hintaan. Saavuttiin kaupan oville puolisentoista tuntia ennen sen aukeamista, koska haluttiin varmistaa ettei jäädä ilman iPadia, eikä oltu muuten ekoja jonossa. Eräs perhe telttaili (!!!!!) kaupan edessä, luulin että sitä näkee vaan Aku Ankan taskukirjoissa...

Tällainen oli jono kaupalla meidän saapuessa...

BestBuyn systeemi oli ihan organisoitu - tuntia ennen kaupan aukeamista työntekijät alkoivat jakaa tikettejä, jotka vaadittiin tiettyjen suosituimpien tuotteitten/parhaitten tarjousten ostamiseksi. Työntekijät siis aloittivat jonon alkupäästä ja jakoivat tikettejä jonon mukaisessa järjestyksessä niin kauan kuin niitä riitti. Jos tämän tiketin sai itselleen, niin sai sitten kolmen tunnin varauksen tuotteeseen, minkä aikana se piti käydä ostamassa. Sen jälkeen tuote vapautettiin yleiseen myyntiin. Itse kaupassa ei kauaa tarvinnut jonotella - nämä laputetut "Doorbuster"-tuotteet piti tosin hakea erilliseltä tiskiltä, mutta siellä hoitui maksukin.

Minä ja iPad tiketti. ;)

BestBuyn jälkeen otettiin suunnaksi Kohl's, joka myy lähinnä vaatteita ja kodintavaraa. Tultiin oville tuntia ennen kaupan aukeamista ja jälleen saatiin liittyä jo melko pitkän jonon jatkoksi. Kellon lähestyessä kahdeksaa jono vaan piteni ja oli lopulta pidempi kuin BestBuyssa. Kohl'sista tarkoituksena oli löytää lenkkarit - sellaiset löytyikin, lisäksi myös muutama pari juoksusukkia sekä urheilufleece. Kassalle saikin jonottaa sitten yli tunnin... Järjetöntä! :D No, haluttiin nähdä tämä Black Fridayn hulina, ja kyllähän se melkoisen erikoista oli. Kohl'sin jälkeen käytiin vielä Rossissa ja sen jälkeen palasin puolenyön jälkeen takaisin Lexingtoniin pitkän illan jälkeen. Vaikka me lähdettiin nukkumaan niin hulina jatkui - kaupat olivat tyypilliseen tapaan auki torstain ja perjantain välisen yön! En kyllä ymmärrä, miten niissä riittää asiakkaita. Jos oikein muistan, niin näin perjantaina uutisissa että kauppojen liikevaihto siihen mennessä oli ollut 26 miljardia dollaria niiden torstaina aukeamisen jälkeen. Hurjaa...

Viikonlopun vietin sitten melko tiukasti yhden kouluhomman parissa. Doing Business in Asia -kurssin yksi osasuoritus on itsenäisesti laadittava discussion paper, jossa piti käsitellä itse valittua (professorilla hyväksytettyä) Aasiaan liittyvää aihetta. Oma esseeni oli kirjallisuuskatsaus ulkomaisten yritysten menestystä Kiinassa käsittelevään tutkimukseen ja lisäksi yrityscasena analysoin KONEen menestystä Kiinassa tämän kirjallisuuden perusteella. Pitihän sitä nyt vähän vetää Suomeen päin... :) Aiheeni oli oikein mielenkiintoinen, mutta harmikseni en löytänyt ihan niin hyviä artikkeleita esseetä varten kuin toivoin ja analyysi jäi ehkä vähän ohueksi. Lisäksi motivaatio näin lukukauden loppuvaiheessa alkaa olla jotenkin hukassa... Valmista tuli kuitenkin.

Näin tällaisesta kyltistä kuvan Facebookin havannakoirat-ryhmässä ja kun niitä Amazonista löytyi, niin pitihän ne tilata! Tällaiset tulee varoittamaan meidän oveen pelottavista vahtikoirista... :D

Tänään aamulla käytiin Waffle Housessa aamiaisella slovakialaisen ystäväni kanssa. Mansikkavohveli ja kaksi paistettua kananmunaa oli eriomainen ja tukeva tapa aloittaa aamu. Waffle Housessa oli hauska "vanhanajan" jenkkitunnelma eikä niissä vohveleissakaan mitään valittamista ollut. Aamiaisen jälkeen lähdin kampukselle vaihtareiden check out meetingiin, josta ei kyllä paljoa irti saanut, mutta pakollinen kun oli niin tulipa nyt käytyä.

Waffle House.

Minä ja America the Beautiful -muki. Sekä pelottava setä taustalla. :) Vohvelit katosi valitettavasti parempiin suihin jo ennen kuvan ottoa...

Tässä Gatorsien maskotit Albert ja Alberta. Kausi tosin päättyi tappioon jo viime viikonloppuna - vaihtarikoordinaattorikin pahoitteli tänään, että "this season we really sucked". :)

Tällä viikolla on tiedossa viimeiset luennot täällä Floridassa sekä paljon kaikennäköisiä jäähyväisdinnereitä ja tapahtumia. Viikko varmaan hujahtaakin nopeammin kuin huomaankaan ja ensi viikollahan sitä itsekin suuntaan jo takaisin Suomeen! Sataisi sitä nyt lunta sinne vaan, ettei tarvitsisi ihan pimeyteen palata... :)

Thanksgiving breakin hiljaiseloa

Kampus iltavalaistuksessa - tämä näkymä on Hough Hallista (graduate business schoolin rakennuksesta), toisesta kerroksesta

Vähiin alkaa päivät käydä täällä Gainesvillessa. Viettelen tässä Thanksgiving breakia rauhallisissa tunnelmissa, luentoja oli tällä viikolla vaan maanantaina ja tiistaina. Tänään käytiin kaverin kanssa vähän shoppailemassa T.J.Maxxissa - jippii, nyt on kaikki joululahjat ostettu! :) Kyseessä on vähän Rossin tapainen outlet-liike, joka myy ylijäänyttä viime kauden tavaraa reilusti alennettuun hintaan. Kävin äsken vähän läpi vaatteitani, koska aika paljosta täytyy kyllä luopua, jotta saan kaiken roinan takaisin Suomeen roudattua. Onneksi kaikkea ei tarvitse heittää roskiin, vaan hyväkuntoiset voi viedä paikalliseen kierrätyskeskukseen. Vaihtareille vinkiksi, ottakaa vaan kiltisti niistä neuvoista vaari, jossa kehotetaan ottamaan mahdollisimman vähän tavaraa mukaan. Paikanpäältä sitä tulee kuitenkin ostettua. Vaatteista kannattaa ottaa mukaan ne huonokuntoisimmat, joista voi lopun lähestyessä luopua hyvillä mielin. Harmittaa nimittäin heittää lempivaatteita kierrätykseen - tosin nyt on uusia lempivaatteita sitten senkin edestä. :D

Huomenna kiitospäivänä suuntaan kaverin luokse ja valmistetaan kiitospäivälounas pitkän kaavan mukaan. Iltapäivällä suunnitelmissa on leiriytyä jonottamaan BestBuyn ovelle - mokoma kauppa kun aloittaa Black Friday -alensa jo torstaina klo 18. Yksi juttu sieltä pitäisi nyt vielä saada ostettua, joten parempi varmaan mennä kärkkymään ajoissa. :) Muita suunnitelmia viikonlopuksi on löytää kunnolliset juoksukengät aleita sekä kirjoittaa yksi kouluhomma valmiiksi. Toinen kämppiksistäni lähti jo loman viettoon, toinen lähtee huomenna, joten aika hiljaisissa merkeissä saan tätä viikonloppua viettää. Jostain syystä on ollut pieniä nukahtamisvaikeuksia pari iltaa (ehkä lähestyvä paluu alkaa jo jännittää) ja toisella kämppiksistäni on vähän ikävä tapa nukahtaa sohvalle olohuoneeseen siten, että telkkari jää pauhaamaan aika kovaan ääneen. Olen sitten hipsinyt sen sulkemaan, jos ei ole meinannut uni tulla...

Tuntuu aika hassulta ajatella, että lähtö on edessä kahden ja puolen viikon kuluttua. Lento Suomeen lähtee sunnuntaina 15.12. täältä Gainesvillesta. Lennän ensin Miamiin ja sieltä New Yorkiin. Viimeinen lento on Finnairin suora lento Helsinkiin - toivon tällä taktiikalla välttäväni pahimman jet lagin, kun saan toivon mukaan nukuttua tuolla pitkällä lennolla vähän pidemmän pätkän. Suomeen saavun sitten maanantaiaamuna 16.12., aikaero kun heittää tuon paluun vasta seuraavan vuorokauden puolelle.

Lähtö ei vielä tunnu haikealta, mutta varmaan alkaa tuntua ainakin jossain määrin, mitä lähemmäksi se tulee. Rakkaita ihmisiä, eläimiä ja asioita jäi kuitenkin Suomeen niin paljon, että väkisinkin alkaa riemastuttaa, kun ajattelee että kohtaa pääsee niitä kaikkia taas näkemään. Viikon päästä pitää sanoa täällä heipat ekalle kaverille, joka lähtee reissaamaan ympäri Floridaa perheensä kanssa. Ja toiset hyvät kaverit hyvästelen pari päivää ennen omaa lähtöä. Välissä on vielä kuitenkin omat synttärit, toivottavasti niitä juhlitaan ikimuistoisissa merkeissä. Harmittavasti kaikilta ei ole tentit ohi vielä tuolloin parin viikon päästä.

Koska loppuaika täällä Gainesvillessa kuluu aika rauhallisissa merkeissä ja pikkuhiljaa lähtöön valmistuen, voi olla ettei täältä kauheasti enää tämän kummoisempia kuulu. :) Ajattelin kutitenkin vielä jakaa ajatuksia ainakin pariin kertaan, viimeistään sitten Suomeen palattua, vaikka ei niitä varmaan kukaan täältä enää sitten lue. :D Ainiin, tänään oli hauskaa huomata, kuinka small talk ja jenkkien sosiaalisuus alkaa tarttua itseenkin pikkuhiljaa. Myin tänään pyöräni eteenpäin (nyyh!) ja juttelin sujuvasti kaikennäköistä kevyttä läppää ostajan kanssa sen kymmenen minuutin ajan, jonka hän purki pyöräni osiin, jotta sai sen mahtumaan autonsa. Ei ehkä kuulosta kummoiselta, mutta tällaiselle jäyhälle suomalaiselle se on niin erinomainen saavutus, että taputin itseäni selkään ylpeänä. :D Ja ainiin, luottokorttiepisodi päättyi lopulta onnellisesti: sain kaikki kortilta käytetyt rahat takaisin. Eipä tässä tänään enää kummoisempaa, taidan keskittyä loppuillan How I met your motherin seiskakauteen.

Tollainen kiva kuva löytyi vielä kaverin kamerasta San Franciscon viikonlopulta - minä ja Alcatraz. :)

San Francisco, osa 2

Ja sunnuntain tapahtumista raporttia seuraavaksi. Kuten mainitsin, tavattiin launtai-iltana hostellissa asuva ranskalainen poika, jolla oli vuokra-auto käytössä. Hän matkusti Kaliforniassa yksikseen, eikä pannut pahakseen että tuppauduttiin seuraan, autokuljetus Golden Gate Bridgelle kuulosti nimittäin hyvältä. :D

Löydettiin hyvä spotti valokuville, joka ei ollut ihan tulvillaan turisteja ja josta sai koko sillan kuvaan. Sää suosi jälleen, sumuisina päivinä silta voi käsittääkseni peittyä osin pilvien taakse. Kunnon turistikuvia napsittiin vaikka kuinka paljon, silta oli vaan todella vaikuttava näin lähempää katsottuna. Päätettiin sitten ajaa sillan yli toiselle puolelle ottamaan lisää kuvia. Sieltä löytyikin toinen oikein mukava kuvauspaikka, josta sai upeita kuvia myös kaupungin suuntaan.

Sillan yli!

Tältä kuvauspaikalta bongattiin korkealla kukkulan rinteellä seuraava näköalapaikka. Koska aikataulu ei ollut mitenkään erityisen tiukka ja oli auto käytössä, niin päätettiin lähteä sinnekin käymään. Ja onneksi lähdettiin, näkymät huipulta oli ihan mielettömät!! Jälkikäteen tarkistin että paikan nimi oli Hawk Hill ja korkeutta huipulla oli 280 metriä. Pohdittiin sitten mikä ottaa seuraavaksi suunnaksi ja päätettiin lähteä kiertämään osa San Franciscon lahdesta, alla kartta reitistä. Aikaa tähän kierrokseen kului noin tunti ja matkalle osui mm. viehättävän näköinen Sausalito, johon haluan palata paremmalla ajalla. Matkalla ylitettiin kolme hienoa siltaa, jos mahdollisuus tällaiseen kierrokseen on, niin ei ole yhtään hassumpi idea. :)

Näkymät oli u-p-e-a-t. :-)

Myös toiseen suuntaan näytti ihan kivalta.

Sausalito.

Bay Bridgellä.

Reittikuvaus.

Kun oltiin palattu keskustaan, otettiin suunnaksi Coit Tower -näköalatorni. Päivän kanssa oli tuuria, sillä henkilökunta kertoi meille, että seuraavana päivänä torni suljettaisiin viiden kuukauden kunnostuksen ajaksi. Tornista oli hienot näkymät kaikkiin ilmansuuntiin - kaiken kaikkiaan upeita näköaloja on San Franciscossa ihan hengästyttävän paljon.

Lombard Street Coit Towerista nähtynä. 

Coit Tower.

Seuraavaksi vietiin auto hostellille parkkiin ja suunnattiin cable car -ajelulle. Suosituin kolmesta linjasta on Powell-Hyde -linja, mutta koska meitä ei kiinnostanut jonottaa kyytiä, päätettiin sen sijaan ajella hostellin läheltä lähtevällä California-linjalla. Hintaa ajelulle tuli melko suolaiset 6 dollaria, mutta oli tämäkin kyllä sen arvoista! :D Niiden kyydissä voi tosiaan seistä portaalla pitäen kiinni kaiteesta, ihan niinkuin kuvissa. :) Tämä sai minut pohtimaan, miten paljon onnettomuuksia näillä linjoilla oikein sattuu, ajelu kun on melkoisen heiluva ja ainakin Powell-Hyde -linjalla kyytiin ahtautuu hirveä määrä ihmisiä. Wikipedia kertoikin, että cable carit ovat onnettomuusalttein julkisen liikenteen kulkuväline USA:ssa, kun mitataan onnettomuuksia per kuljettu maili.

Ajelu päättyi Financial Districtiin, josta suunnattiin Market Streetille pienelle shoppailukierrokselle. Parhaan löydön tein Rossista, josta löytyi Calvin Kleinin jakkupuku naurettavaan 35 dollarin hintaan. Hintalappu kertoi normaalihinnaksi 280 dollaria. :) Pitkä päivä alkoi taas painaa jaloissa, joten etsittiin illallispaikka ja istuttiin hetkeksi lepäämään. Palattiin hostellille kävellen ja pakkaamisen jälkeen seurasi taas kaatuminen sänkyyn väsyneenä.

Lento lähti seuraavana aamuna jo klo 7.45. Oltiin tilattu tällä kertaa shuttle-taksi, jonka hinta oli hostellin asukkaille edullinen 14 dollaria. Tuon meidän mielestä mukavan hostellin nimi oli Hostelling International San Francisco ja hinta ei tosiaan päätä huimannut. Lentokentällä oltiin hyvissä ajoin heti puoli kuuden jälkeen. Tällä kertaa lennot sujui suhteellisen hyvin, Gainesvillen lento tosin laskeutui puolisen tuntia myöhässä, mutta koska meidän piti joka tapauksessa odottaa bussia, niin tämä viivästys ei haitannut.

Pähkinänkuoressa: San Francisco on upea kaupunki, jos suuntana on Kalifornia niin tämä on must-kohde! Tunnelma on kiinnostava ja esimerkiksi New Yorkiin verrattuna vähän vähemmän sykkivä ja enemmän rento. Mäkisyys tekee kävelystä vähän rankempaa, mutta upeat näkymät korvaavat tämän moninkertaisesti. Jopa turistinähtävyydet on ehdottomasti kiertämisen arvoisia mun mielestä. Ainoa pikku miinus on, että kaupungissa on jotenkin harvinaisen paljon kaiken maailman omituisia tyyppejä - itsekseen puhujia ja naurajia, muuten vaan sekopään oloisia sekä kodittomia. Mutta kaikki olivat suhteellisen rauhallisia eikä kukaan ollut aggressiviinen, ja kun pidettiin kontakti vähissä, niin ei juuri pelätä tarvinnut. Yksin en kaduilla kyllä auringonlaskun jälkeen kulkisi... Tästä huolimatta matka oli erinomaisen onnistunut ja tänne haluan kyllä palata takaisin! Pitänee suunnitella jonkinlainen Kalifornia-roadtrippi, hmmm... :)

Suomeen paluuseen on aikaa enää reilu kolme viikkoa! Oon sopinut ensimmäiset jälleennäkemiset, tuntuupa hassulta (ja mukavalta). Ensi viikolla on Thanksgiving break ja alunperinhän tarkoituksena oli lähteä silloin Miamiin ja Key Westille. Nyt kuitenkin tilanne on sellainen, että rahatilanne alkaa olla hieman huolestuttava ja oon myöskin hieman uupunut parin viime viikonlopun reissuista, niin kivoja kun ne olikin. Joten näyttää siltä että nämä kohteet jää seuraavaan kertaan ja vietän loman rauhallisissa merkeissä Gainesvillessä. Yksi isompi koulutehtävä pitäisi saada väsättyä kasaan ja tietty ajattelin myös hyödyntää Black Fridayn alennusmyynnit... BestBuy avaa ovensa kello 18 torstai-iltana, moneltakohan sinne pitäisi mennä jonottamaan jos haluaa jonkun tietyn tuotteen? Kokemuksia? :D

San Francisco, osa 1

Seuraa matkaraporttia San Franciscosta. Miten ihana kaupunki! Vietimme siellä loppujen lopuksi vain kaksi kokonaista päivää, mutta koska kuvamateriaalia ja kertomisen arvoista on niin paljon, päätin jakaa tämän kahdeksi erilliseksi jutuksi. Erinomaisena matkaseurana minulla oli saksalainen kaverini.

Lähtö koitti tosiaan perjantaina iltapäivällä, tällä kertaa oltiin valittu viisaasti lähtöpaikaksi Gainesvillen lentokenttä eikä tarvinnut matkustaa ensin minnekään. Tai no, viisaasti ja viisaasti... Meidän koneen piti lähteä klo 14, mutta puolisen tuntia ennen lähtöaikaa koneen lähtöä lykättiin 50 minuuttia. Ja sitten sitä lykättiin lisää. Ja lisää... Delta Airlines tarjosi kuitenkin odotusajaksi kaikenlaista välipalaa, syötiin hirveät määrät kaikkea epäterveellistä kuten sipsejä, karkkeja, keksejä, myslipatukoita ja dieetticokista. Puolentoista tunnin ylimääräisen odotuksen jälkeen ilmoitettiin, että lentokentän baari on auki Deltan laskuun :) (joo, otettiin oluet).

Ekat näkymät San Franciscoon.

Kahden ja puolen tunnin viivästyksen jälkeen päästiin vihdoinkin matkaan kohti Atlantaa. Tämä viivästys aiheutti meille ikävästi sen, ettemme ehtineet alkuperäiseen San Franciscon koneeseen, vaan jouduimme odottamaan seuraavaa, joka lähti kolmisen tuntia myöhemmin kuin alunperin buukkaamamme. Ja tämä tietysti tarkoitti sitä, että saavuimme San Francisoon yli kolme tuntia alkuperäisestä suunnitelmasta myöhässä, noin puoli yhdeltätoista Kalifornian aikaa. San Franciscon lentokentältä oli näppärä junayhteys keskustaan, jossa hostellimme sijaitsi. Oltiin siis rahaa säästääksemme buukattu pedit hostellista, neljän hengen tyttöhuoneesta. Hintaa kolmelle yölle käytännössä downtownissa sijaitsevassa hostellissa tuli 80 dollaria per henki, ei paha ollenkaan. :) Hostellissa oli oikein mukava tunnelma, huonekaverit oli rauhallisia ja miellyttäviä ja sijainti oli periaatteessa hyvä. Sanon periaatteessa, koska alue jolla hostelli sijaitsi ei ollut mitenkään erityisen viehättävä; hostellin henkilökunta kuitenkin tiedosti tämän ja heti check inissä meille piirrettiin karttaan alue, jolle ei kannata mennä. Tätä ohjeistusta kun seurasi, niin reissu sujui oikein mukavasti. Keskustaan kauppoineen oli ehkä kymmenen minuutin kävelymatka.

Perjantaina ei siis ehditty mitään muuta kuin asettua taloksi ja kaatua sänkyyn. Lauantaiksi oltiin varattu aamupäivälle Alcatrazin kierros. Suht aikaisin herääminen ei aiheuttanut juuri tuskia, sisäinen kello kun oli vielä Floridan ajassa eli kolme tuntia enemmän. Hostellin aamupala oli tyypillinen amerikkalainen, mutta dollarilla sai halutessaan perusbageleiden lisäksi ostaa kananmunia ja pannukakkuja. Tankkauksen jälkeen lähdettiin sitten bussilla kohti Pier 33:a, josta Alcatrazin lautta lähti.

Sää suosi, kuten kuvasta näkyy

Minulle oli yllätys, miten mäkinen kaupunki San Francisco oli. Toki nyt tiesin, ettei kyseessä ole mikään tasanko, mutta kuvista on kuitenkin hankala hahmottaa todellisia korkeuseroja. Hihkuin siis lauantaina riemusta, kun ekalla bussimatkalla näkyi jo vaikka kuinka jyrkkiä mäkiä. :) Tasaisen Floridan jälkeen on kiva nähdä vähän jotain muutakin. Bussimatka satamaan kesti parisenkymmentä minuuttia, jonka jälkeen käveltiin hetki ympäriinsä ja nähtiin ensimmäinen vilaus Golden Gate Bridgestä. Tässä vaiheessa alkoi jo tuntua siltä, että San Francisco oli loistava valinta viikonloppumatkalle (okei, lento Floridasta Kaliforniaan on ehkä vähän pitkä parin päivän vierailulle, mutta suosittelen silti).

Alcatrazin kierrokset kannattaa varata etukäteen niin kun me oltiin tehty, koska jos oltaisiin hankittu liput vasta paikan päältä, ei niitä olisi tälle viikonlopulle enää saanut. Saari on tosiaan ihan kaupungin edustalla ja lauttamatka sinne kestää ehkä 15 minuuttia. Risteilykin tulee siis siinä samalla hoidettua. :) Alcatraz oli hyvin mieleenpainuva kohde ja vaikka täynnä muitakin turisteja olikin, voin kyllä lämpimästi suositella. Ehdottomasti kannattaa ottaa sellialueelle audio tour -laite, kävelystä saa sen kanssa paljon enemmän irti ja se sisältyy vierailun hintaan (hintaa lipuilla $30, kun ostaa virallisen lipunmyyjän kautta). Näkymät saaresta kaupunkiin on myös ihan mielettömät ja samoin koko San Franciscon lahti on todella kaunis ja saarelta sitä pääsee ihailemaan joka suuntaan.

Kuva Alcatrazin lautalta Bay Bridgen suuntaan

Siellä se on! 

Minulle oli yllätys, että 60-luvun lopusta 70-luvun alkuun Alcatrazia miehittivät intiaaniaktivistit puolustaessaan oikeuksiaan 18 kuukauden ajan

Joku etualan turisti nyt vähän häiritsee tätä kaunista skylinea, mutta saarelta oli tosiaan kaupunkiin erinomaiset näkymät

Tähän keittiön veitsitelineeseen liittyi kiinnostava tarina: telineessä oli veitsien ääriviivat, jotta henkilökunta voisi nopeasti nähdä, jos joku niistä puuttuu.

Alcatrazin jälkeen suunnattiin Pier 39:lle, joka on myös kuuluisa turistinähtävyys. Siellä suosikkejani olivat ehdottomasti merileijonat, joita hengasi kymmenittäin kelluvien laiturien päällä! Haju tosin oli vähän vähemmän miellyttävä. :D Pier 39 on turistikauppoineen aika kaukana autenttisesta, mutta merellisyys tuo siihenkin oman viehättävän tunnelmansa. En siis jättäisi väliin.

Joulukuusi Kalifornian auringossa... hmm... jotain väärää siinä oli. :)

Tämän jälkeen lähdettiin kävelylle kohti Chinatownia. Koukattiin sinne Lombard Streetin kautta, mistä löytyy kuuluisat serpentiinimutkat, "The Crookedest Street", joka oli 20-luvun autoille liian jyrkkä ilman näitä mutkia. Turisteja oli täälläkin paljon, mutta ei se mitään, ja kun huipulle asti oli päässyt niin näkymät oli täältäkin aika hienot. Bongattiin huipulla myös ensimmäiset cable carit. Alaspäin kävely oli vähän vähemmän tuskaa ja suunnattiin sen jälkeen Chinatowniin illalliselle.

Chinatownia

Sama juttu... jouluvalot palmuissa Union Squarella, jotain väärää siinä on. :)

Illallisen jälkeen käytiin katsomassa vielä Union Squarea sekä pyörähtämässä Macy'sillä, josta löytyi Cheesecake Factory! Eihän sitä taaskaan voinut vastustaa... :) Jonot oli tosi pitkät, joten napattiin vaan kakkupalat mukaan ja lähdettiin niitä nauttimaan hostellille. Hostellin alakerrassa oli kahvila-baari, johon jäätiin syömään kakkuja ja juomaan viiniä. Tavattiin siellä kanadalainen ja ranskalainen kanssa-asukas, joiden kanssa lähdettin vielä läheiseen pubiin oluille. Ranskalaisella pojalla oli auto vuokralla ja sovittiinkin hänen kanssaan, että mennään seuraavana päivänä yhdessä Golden Gate Bridgelle. Kun palattiin hostellille puolenyön jälkeen, niin kaadutiin kyllä sänkyyn aika raatoina, sen verran pitkä päivä kaikkine nähtävyyksineen oli ollut.

Huhhuh, tulipas tästä pitkä juttu. :D Palaan parin päivän kuluttua toisen päivän matkakertomuksella ja kuvilla. Kärsin tällä hetkellä melko ikävästä flunssasta, joka alkoi jo ennen reissua. Eikä varmasti pitkät päivät ja lennot tätä flunssaa ainakaan helpottaneet, koko pää on ihan tukossa... Nenäsumute on ahkerassa käytössä, toivottavasti tästä selviäisi nyt ilman lääkärikäyntejä, poliisin kanssa asiointiin tutustuminen riittäisi mieluusti minulle kokemukseksi USA:n julkisista palveluista...